Nöyrin kertojanne vakuuttaa teille nyt heti aluksi, että hän käyttää suurimman osan voimavaroistaan ja elinajastaan vakaviin ja yleishyödyllisiin teemoihin: politiikkaan, tieteeseen, filosofiaan. Välillä ehkä rentoutuen hyvän musiikin, golfin tai laatupornografian kanssa. Mutta joskus sitä on sosiaalisen statuksen saamiseksi tehtävä mitä androgyynin olion on tehtävä.

Käytävä jääkiekkomatsissa.

Niin sitten taivalsin tiistaina läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni sun puuterihuiskun. Silmäni suljin ja kiekosta kallooni sain.

Vakavasti ottaen, ottelun kulku oli suurinpiirtein seuraavanlainen:

Ensimmäisessä erässä cheerleaderit olivat pukeutuneet punaiseen mekkoon, joka toi kyllä sääret esille, mutta takaosan löysyys peitti takapuolen kokonaan näkyvistä eikä rintojakaan kauempaa kovin hyvin näkynyt. Esiintyminen oli hieman kankeaa, verrattuna varsinkin muuten tiheään ja korkeaan tunnelmaan.

Toisessa erässä päälle oli vaihdettu valkoista ja kultaa. Sporttinen väriyhdistelmä ja asut: kyllä. Seksikäs: ei. Tiimi löysi kuitenkin jostain sitä sporttisuutta ja potkua jota kaivattiin lisääntymishalujen herättämiseen.

Mutta kolmannessa erässä tuli sitten sekin vähä potku tallottua jäänrakoon. Asut olivat mitäänsanomattomia ja jos mahdollista niin entistä vähemmän paljastavia. Esiintyminen oli kömpelöä ja jopa Silver Star Cafeen keskimääräinen asiakas olisi tuntunut pantavammalta.

Kokonaisuutena ihmetytti lihan määrän vähyys: ehkä kukaan ei uskonut sen, no, tiedättehän, sen helsinkiläisen joukkueen, joka pukeutu aikoinaan käsittämättömään rumaan violetti-turkoosi-yhdistelmään, no sen joukkueen mahdollisuuksiin kuitenkaan ei uskottu ja sen ansiosta kaikki, varsinkin hyvärunkoisimmat viihdyttäjät, olivat lähteneet jo kesäloman viettoon. Dirty bastards.

Päätapahtuman ulkopuolella oli toki tarjolla myös suun kostuketta, jos saattoi kestää erätaukojen helvetinmoiset jonot. Ja hintatasohan siellä oli suurinpiirtein Stockmannin luokkaa.