Siinä minä olin, italialaisessa mittatilauspuvussa siemailemassa etelä-espanjalaista roseeviiniä, kun törmäsin Ikean uuteen mainoskampanjaan, joka on uhka elämäntyylillemme: Älä ole snobi!!!!!!!111111senkinpeelo

Olin toki kohteliaan vaikuttunut ensimmäisestä kohtaamastani nettiosoitteista, jotka hyödyntävät kotoisia ääkkösiämme, mutta sen jälkeen mielessäni alkoi kalvaa epäillys: miksi ihmeessä ruotsalaiset, liittolaisemme, olisivat käymässä tällaista kampanjaa meidän hyisellä ja teuvomaisella reviirillämme? Ja ennen kaikkea, onko minun nyt hankkiuduttava kaikista Björn-nimisistä asioista kotona pois, etten vahingossakaan menettäisi mainettani? En voi sanoin kuvailla sitä, millainen katastrofi se vaimoni henkiselle vireydelle olisi.

Onneksi sivut eivät jaksa ottaa missiotaan vakavasti: heidän sivuiltaan löytää ainoastaan testin, ja kaikkihan tietävät, että ottaakseen testin vakavasti täytyy olla joko Demin kestotilaaja tai Lapinlahdessa. Testi haukkuu käyttäjänsä lopussa noin neljän viidesosan todennäköisyydellä, joka on aika omituinen markkinointitaktiikka. Lisäpainoa testin premissille tuskin antaa se, että se antaa asuinpaikkavaihtoehdoksi Helsingin lisäksi Espoon, Kauniaisen, Sipoon ja Vantaan. Siinäkin on jo liikaa myönnytystä V-sanan verran.

Jotteivät Hugo Boshin irtotakkini muotoutuisi tyhjiksi sisällöltään, pitää minunkin silloin tällöin sivistää itseäni. Tämä tapahtui viimeksi jouluna -05, kun oli ollut hieman riitoja emännän kanssa. Silloin tuli oikeasti luettua joululahjaksi saatu Torggrim Eggenin Sisustaja, ja siinäkin oli jo liikaa myönnytystä sisusta-n verran.

Mitä tästä opimme? Small talkiin pystyy huonommin, jos on oikeasti lukenut kirjan, ja sen, että suhteellisen snobi sisustussuunnittelijakin kykenee kehumaan Ikeaa. Ne junttimaiset kalusteet täytyy nähdä funktionalismin täydentyminä. Eli teille, jotka ette satu tietämään: ne siis samalla ovat äärimmäisen käytännöllisiä tuottaen samalla esteettisen elämyksen, muttei käytettävyyden hinnalla. Täytyy siis vain heittää Mies van der Rohen nimi ilmaan, ja sanoa, että hän olisi ollut ylpeä Ikea-kalusteista. Näin ei tarvitse päivällispöydässä hävetä, jos käy ilmi, että siskontyttö on tuosta kaupasta sisustustaan hankkinut.

Ja sikäli, mikä vielä voisikaan olla pyrkimystä enemmän tiettyjen piirien suosioon kuin nimenomaan hankkia tavaroita, jotka varmasti eivät ole snobeja? Pitäköön nuo piirit hauskaa vaan muovikalusteidensa keskellä ryypäten El Tiempoa muovimukeistaan, minä viihdyn varsin hyvin massiivipuisten keskellä siemaillen Graham'sin 30 Year Old Tawny Portia kristallilaseistani. Helpommin siitä känniin tulee.