Vaikkakin blogini premissi on käsitellä nykyihmisen metafyysistä olemusta ja tuskaa laajemmaltakin saralta kuin pelkästään Arkadianmäen ihmemaasta käsin, on meidän kuitenkin syytä vielä tässäkin kirjoituksessa tuolle mäelle kiivetä.

Iltasanomilla oli toki kiireinen uutispäivä, mutta toki heiltä kuitenkin löytyi yksi aukeamallinen tilaa analysoida Erkki Tuomiojan verkkomerkintöjä. Tarkalleen ottaen Iltasanomat halusivat kiinnittää kollektiivisen huomiomme yhteen sanapariin: "kognitiivinen dissonanssi."

Ja koska lukijoiden joukossa saattaa olla ihmisiä, jotka eivät ole selvillä kaikista sivistyssanoista mistä Tuomioja on, tehtäköön nyt selväksi että kyseessä on siis kansankielellä omien ajatusten ja tekojen tai muiden toimintojen välinen ristiriita. Kognitiivinen dissonanssi on siis esimerkiksi se, kun sanon naiselleni rakastavani häntä, mutta illan tullen löydän itseni ennalta tuntemattomasta merihakalaisesta opiskelijayksiöstä, mitä yllättävimmistä asennoista. Mutta ei siitä sen enempää.

Iltasanomat olivat niin hämmästyneitä Tuomiojan Erkin sivistyssanallisista kyvyistä, että halusivat saada hänen sanavalintansa iskostettua kaiken kansan mieliin. Siksi päätettiin otsikon sijasta pistää isoon kuvaan Tuomiojan suusta aukeava hauska graafinen puhekupla, johon termi kirjoitettiin huutomerkin kanssa. Kainalojutuksi lisättiin huisinhilpeä Tuomioja-Suomi-sanakirja, jossa sana väännettiin kaikelle kansalle rautalangasta. Niinkuin Tuomioja ei muutenkin jo näyttäisi erehdyttävästi Timo Jutilalta, jonka sanastoa ollaan jo saatu myytyä hyvällä tuotolla sille kaikelle kansalle.

Yllätys on suuri, kun luemme artikkelia eteenpäin tai tarkastelemme Tuomiojan verkkosivuja: hänhän olikin jättänyt sivistyssanansa vain sulkumerkkien sisään, hauskanhilpeäksi lisähuomautukseksi: "Ilmiölle on hieno tieteellinen nimikin (kognitiivinen dissonanssi), joka tarkoittaa sanojen ja tekojen ristiriitaa." Tällainen lausahdus tuntuukin sopivan Tuomiojan rennon boheemiin kansankommunistin imagoon partoineen ja lippalakkeineen, kuin tuollaisten sivistyssanojen huutaminen edustustovereiden edessä. Olen helpottunut, ettei minun tarvinnut muuttaa mielipiteitäni Tuomiojan lihallisesta olemuksesta. Se parta...

Onhan kognitiivinen dissonanssi sikäli ihan yleiskäytössä oleva termi: taannoin, vuosituhannen vaihteessa oli ylioppilaskirjoituksen reaalitehtävissä yksi vaihtoehto kirjoittaa koko essee pelkästään tätä termiä selitellen. Kyllä Tuomiojan Eraa taisi silloin harmittaa: miksi hän ei kuunnellut vanhempiaan ja pantannut reaalin kirjoittamista siihen saakka, kunnes sieltä tulisi se hänen vahvin alueensa. Ei olisi laudatur kaukana liidellyt.